Tyttöystävän kanssa Italiaan

...eli rankkasateessa tanskaan.

Tapahtui vuonna 1996

Suuri seikkailija

Tuore tyttöystäväni Kati ehdotti etelänlomaa, heti kun saisi YO-kirjoituksensa suoritettua.
-"Pöh, mitään etelän matkoja... Minä vien sinut moottoripyörällä Italiaan", vastasin olemattoman kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kerrottakoon, että mootoripyöräni oli tuolloin Suzukin GS450E, mutta mielessäni se oli iso ja matkakelpoinen voimanpesä.

Köyhä seikkailija

YO-kirjoituksien loppu alkoi häämöttää, joten aloin tapailemaan karttakirjoja ja ynnäämään erilaisia budjetteja. Kun laskeskelu ei tuottanut toivottua lopputulosta, alkoi Tanskan Kööpenhamina, kuulostamaan yhä romanttisemmalta. Matkasuunnitelma oli tehty.

Tavoitteeksi otettiin siis Köpis ja ajankohta oli muistaakseni toukokuun loppupuolta. Aikaa matkalle varattiin n. viikon verran

Ohitimme 27 autoa

Lähtöpäivän aamuna ajoimme intoa ja uutuuden viehätystä täynnä kohti Turkua. Löysimme laivasataman ja lopulta ajoimme elämämme ensimmäistä kertaa moottoripyörällä autolauttaan. Tuntui hienolta, vaikka en sitä tietenkään ulospäin näyttänyt, halusinhan vaikuttaa kokeneelta seikkailijalta.

Hyttiin päästyämme Kati sanoi hymyillen: "Ohitimme matkalla 27 autoa ...". Voi sitä uutuuden intoa...

Sataa...

Tyttöystäväni isällä oli ruotsin Västeråsissa tyhjillään oleva työsuhdeasunto , jossa oli tarkoitus yöpyä yö tai kaksi. Koko matka oli silkkaa rankkasadetta, mutta löysimme muutaman harhakilometrin jälkeen perille, asetuimme taloksi ja päätimme asustella siellä, kunnes keli suosisi pyöräilyä.

Odotettuamme asunnossa ajokelpoista säätä niin kauan, että aikataulu kävi Köpiksen suhteen mahdottomaksi. päätimme pidentää lomaamme viikolla.

Sataa...

Lopulta oli pakko lähteä säästä piittaamatta ajamaan kohti Helsingborgia. Matkalla pysähtelimme automarketteihin ostamaan kuivia sukkia ja teippailemaan muovipusseja kenkien päälle.

Päästyämme vihdoin Helsingborgin satamaan, näimme reissumme ensimmäisen sateettoman taivaan. Ostimme liput ja ajoimme lauttaan.

Ropisee...

Sateeton hetki oli todellakin hetki. Jäimme kuitenkin toviksi kiertelemään Helsingörin torialuetta ennen kuin jatkoimme matkaa kohti lähintä tienvarsimotellia.

Carlsbergia ja ruosteista vettä

Löytämämme motelli oli parakkimajoitusta tarjoava rekkakuskipaikka. Parakeissa oli ruosteiset putkihetekat ja kraana, josta tuli tummanruskeaa vettä. Vetäydyimme motellin baariin ostamaan pullovettä hampaiden pesuun ja juomaan muutaman Carslbergin. Tuolloinhan Carslberg luokiteltiin suomessa tuontiolueksi ja pelkkä pullon pitkulamainen muoto antoi vahvan tunteen ulkomailla olosta.

Päivän sadepilvet alkoivat saada mielessämme kultareunuksia, kun kertasimme päivän tapahtumia. Olimme Tanskassa, olimme omillamme, ei lentolippuja, ei matkatoimiston tervetuliaismaljoja. Vaikka maisemat olivat sateisen visiirin läpi näyttäneet vain utuisen harmailta, olimme haistaneet meren lähestyessämme satamaa. Olimme tunteneet erot kylmillä ja vähemmän kylmillä tieosuuksilla. Noin tuhat kilometriä märkää asvalttia oli lipunut aivan jalkojemme alapuolella. Olimme moottoripyörämatkalla!

Halvin hotelli läheltä tivolia. Kiitos.

Seuraavana päivänä ajoimme Kööpenhaminaan. Liikenne oli tottumattomalle keskittymistä vaativaa, joten kehitimme käytännön, jossa tyttöystäväni luki karttaa ja taputteli reisiäni kääntymisen merkiksi.

Löysimme turisti-infon, josta varasimme halvimman mahdollisen hotellihuoneen kävelymatkan säteeltä tivolista.

Katu, jonka varrelta hotellimme löytyi on tunnettu lyhythameisista rakkaudenkauppiaistaan ja kookkaalla syvennyksellä varustettua ikkunaamme vastapäätä loistikin neonvalot "SexBar 24 h".

Vietimme kolme iltaa pääosin ikkunasyvennyksessä istuen, valkoviiniä maistellen ja kadun elämää seuraillen. Kävimme tietenkin myös tivolissa ja kiertelimme kaupunkia.

Kotiin päin ...sateessa

Lähtöaamuna oli (yllätys, yllätys) todellinen rankkasade. Vaan huone oli luovutettava ja mopo pakattava.

Ajoimme pitkän päivärupeaman ja yövyimme erittäin viihtyisässä pikkumökissä ruotsin Enköpingissä. Mökkikylä oli selvästi rakenettu motoristeja silmälläpitäen ja illalla naapurimökkeihin saapuikin kymmenkunta saksalaismotoristia, joiden tavaramäärää saksalaismotoristiin tottumaton silmä jaksoi ihmetellä.

Illalla tyttöystäväni äiti soitti kännykääni (kyllä, minulla oli jo kännykkä) ja kertoi saaneensa kirjoitustulokset. Tyttöystävästäni tulee ylioppilas. Juhliminen jäi väsymyksen takia olemattomaksi.

Vietimme vielä yhden yön Västeråsissa, josta lähdimme jostain syystä aivan liian aikaisin kohti tukholman satamaa. Odottelimme aamua satamassa useita tunteja.

Isompi moottoripyörä

Viimeinen matka Turusta Vantaalle meni myös sateen merkeissä. Olin varma, että tämä sadenäytelmä jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi yhteiseksi moottoripyörämatkaksemme.

Lämmittellessämme appivanhempieni saunassa minulle sanottiin: "Heti kun ollaan saatu yhteinen asunto, aletaan säästämään isompaan moottoripyörään.". Väännyin kysymysmerkille.

Kuusi vuotta ja tuhansia kilometrejä myöhemmin moottoripyöräsaattue ajoi automme perässä kirkolta hääjuhliimme. Nyt tätä kirjoittaessa tallissa on kolme moottoripyörää. Sivuvaunu on ostoslistalla viikon vanhan tyttömme johdosta.

-Tuomo 2005