Stryn 2004

Moottoripyörillä lumilautailemaan!

Vihdoinkin se saatiin toteutettua; Kaksi tärkeintä harrastusta yhdessä reissussa.

Kun kuulimme kavereiden suunnittelevan Strynin reissua kesäkuun alkuun, varasimme heti heidän autosta tilaa kahdelle laudalle. Itse aioimme ajaa reissun mopedeilla pieniä mutkaisia teitä pitkin.

Evästauko, jossain ruotsin maaseudulla. Sää alkoi suosia heti alkumatkasta.

Vanha terästehdas niinikään ruotsin maalaismaisemissa

Ensimmäinen yöpyminen Norjassa, hippasen Hamarin alapuolella. Koko päivän ajot oli ollut yhtä nautiskelua hyvässä säässä mutkaisilla teillä.

Seuraavana päivänä saatiin ensimmäiset lumihuiput näköpiiriin.

Tiellä numero 55 (Suosittelen). Jotkut kokkarit oli päättynyt lähistöllä, koska pikku kyläpahanen oli täynnänsä moottoripyöriä matkavarusteineen.

Korkeuserot alkoivat jo "tuoksua" ilmassa ja lukitsemaan korvia. Sää oli edelleen lämmin, ellei jopa kuuma.

Aina vaan lähempänä Stryniä. Paikka missä huomaa olevansa pieni!

Viimeinen taukopaikka ennen perille ajoa.

Alla näkyy viimeinen mutkapätkä, joka johtaa leirille.

Kaverit löydettin ja hyvin nukutun yön jälkeen mäkeen.

Rinteet on tylsiä! kevyt lämmittelyhaikkaus ensimmäiselle offille

Varusteet jalkaan ja vesitankkaus ennen laskua.

Offi huipentui jyrkähköön (n. 40) ja pitkään lumikenttään.

Vesipullojen täyttö ja auringonotto tauko.

Haikkausta kohti keskusta.

...ja jokapäiväinen parikytä kilsaa serpentiiniä leirille.

Tyypillistä alkuiltaa Volfen campingilla. Aurinkoa, jalkapalloa, grillisapuskaa, lautojen vahausta, ja lööbaamista.

Tyypillistä loppuiltaa Volfen campingilla. Musiikkia, Pleikkarimatseja, pari olutta, huonoa huumoria ja nukkumaan.

Seuraavan päivän haaste oli haikata päärinteitä vastapäinen huippu ylös ja nautiskella koskemattomia rinteitä pitkä matka alas. Kuvassa punainen viiva näyttää kipuamisreitin ja sininen jotakuinkin suunnan josta laskettiin.

Ensimmäinen tauko noin puolen tunnin haikin jälkeen...jalat yllättäen hapoilla.

Toinen tauko noin puolivälissä... öh.. tästä en haluaisi tippua...

Välistä haikkaaminen kääntyi suorastaan kiipeilyksi... helposti vyöryvän lumen, railojen ja irtokivien kanssa sai olla tarkkana.

Vihdoin huipulla...kokonais aika hippasen yli kolme tuntia. Jalat tunnottomina...
alaspäin laskiessa ei malttanut pysähtyä kuvailemaan, mutta voinpa vakuuttaa että oli kipuamisen arvoista.

Pari pakollista koskikuvaa matkalta leirille. Huomaa lampaat, joita sai varoa ajaessa.

Päivän urheilusuorituksen jälkeen maistui ensin uni auringossa ja auringon siirryttyä vuorten taa maistui muutama olunenkin.

Vielä päivä laskua, jonka jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. Kuva on otettu taukopaikalta kotimatkalla (tie 55).

Viimeinen leiripaikka ruotsissa. Sää ei suostu huononemaan ja väsyneet matkaajat on pakotettu kestohymyyn.

Tuttu ja turvallinen Vikingin terminaali tukholmassa... huomenna ollaan jo kotona...nyyyh...

-Tuomo