Lintukoto 2004

Karhula

Kirjoittanut: -Maikku

Matkaan lähti peräti kolme kerholaista. Mari, Niitonniemen Masa ja allekirjoittanut. Matka oli mulle ensinmäinen ralli 30 vuoteen oman pyörän sarvissa ja perjantai 13 päivä antoi sille ihan oman mausteensa.

Alkuun pieni tarina tästä omasta pyörästä. Se oli rakkautta ensi istumalta. Ensinmäisen kerran tavattiin Saaristorallissa, johon Yamaha saapui iltamyöhäsellä pakettiauton kyydissä, takarengas surullisesti litussa.

" Hei, onpa hyvän näköinen pyörä, taidanpa istahtaa kokeeksi satulaan."

Ja heti se tuntui omalta. Esteet on tehty voitettaviksi, ei muuta kuin Tamminiemen Masaa taivuttelemaan myyntipuuhiin. Ja niinhä siinä kävi, että musta tuli onnellinen Yamaha Virago 535:n omistaja. (Perheen kyllä syöksin taloudelliseen ahdinkoon, vaan sehän on tuttua meille kaikille motoristeille)

Ajoharjoittelun aloitin mökillä. Pieniä trippejä, vähän pitemmälle ja pitemmälle, kunnes ajelin Pohjois-Karjalan korpiteitä ristiin rastiin. Kyllä se vanha taitokin pikkuhiljaa selkäytimestä palautui, vaan täytyy sanoa et kädet oli alussa jatkuvasti turtana liiasta tangon puristamisesta. Mut fiilis oli mahtava, vanha unelma toteutunut.

Takaisin perjantaihin 13.8. Ei muuta kuin pahimpaan ruuhkaan kehä ykköselle ja pyörät kohti itää. Onneksi Mari oli ystävällisesti antanut edellisellä viikolla ajo-opetusta, joka oli todella tarpeen kun madeltiin autojen seassa 5 km / tunnissa. Moottoritielle päästessä olin aivan hiestä märkänä. Moottoritietä vähän matkaa ajettua tuli jo "born to be wild" meininki ja matka jatkui leppoisasti kohti Kotkaa.

Kotkan Amiraalissa tankattiin kyytiin olutta ym. tärkeitä tarvikkeita

Teltta kasassa ja ensinmäiset whiskyt laseissa. Naapuriteltan setä ihmettelemässä leirimme hionoutta. Ehdottomasti rallin suurin teltta. Liekö jäänyt fobioita akkarallista, missä Pipsalla ja mulla oli ehdottomasti pikkuisin ja kodikkain yösija?

Illalla tunnelma oli leppoisa ja uusia tuttuja saatiin ja vuosien takaisia löydettiin.

Tuhmasta kotkalaisesta "Ozzy Osbournesta" tehtiin ranskalaisella letillä kiltti Olli. Kaveri raukka oli ryöstetty Ölle motossa Saarenmaalla ja koko lomakassa oli viety. Hauska seuramies.

Vahinko, ettei leirissämme liehunut kerhon lippu.

Lintukoto oli tunnelmaltaan tosi mahtava ralli. Säätkin suosi hetkittäin. Siis aurinko pilkoitti sateen lomassa ja yöllä oli peräti viisi astetta lämmintä. Perjantaina laulettiin karaokea. Lauantaina saunottiin, kilpailtiin ja illalla soitteli bändi. Joo ja ruoat oli tosi mahtavia. Aamulla esim graavilohta. Juustoa ja makkaraakin sai ottaa niin paljon kuin halusi.

Sunnuntaina paluu kotiin. Aamulla paistoi aurinko. Puhalsin porukan ainoana nollan, joten päätin lähteä ajelemaan yksin kotia kohti ennen kuin pilvet kaataisivat taas vettä niskaan. Masa ja Mari jäivät parantelemaan oloa ja purkamaan leiriä. (heh, pääsin kuin koira veräjästä)

Oli mahtava ajella. Liikennettä ei juuri nimeksikään. Muutama motoristi tuli vastaan ja tuntui mukavalta heilauttaa kättä tervehdykseksi. Oman pyörän sarvista eikä repsikan paikalta. Ihan eri juttu.

Lintukodon jälkeen on mittariin kertynyt kilometrejä ja ajaminen maistuu aina vain paremmalta. Kausi loppuu mun kohdalta ihan kesken vaan ensi kesänä taas baanalle ja ehdottomasti uudelleen Lintukotoon. Oli sen verran upeasti järjestetty ralli. Kiitos Karhulan motoristit.

Vielä on kesää jäljellä...

terveisin Maikku